Suuri unelma

Blogi by Paula Koskivirta, Turvallisuus & Riskienhallinta -lehti

”Siinä kuitenkin ratkaistaan ihmisten arjen palveluiden järjestäjät…”
    Näin sanoi Helsingin Sanomien artikkelissa pääministeri Juha Sipilä ennen kunnallisvaaleja. Hän houkutteli ihmisiä äänestämään vetoamalla arjen asioihin.

Lehdet, radio ja tv olivat pitkään käännelleet kristallipalloja ja koettaneet ymmärtää, miksi äänestäminen ei innosta. Sipilä antoi yhden vastauksista: arki. Miten arjesta voisi innostua tosissaan? Olisipa ulkona näkynyt edes yksi piristävä väriläiskä tänä huhtikuisena loskapäivänäkin.

Viikon aikana sää muuttui aurinkoiseksi, ja mielikin virkistyi. Olin kuullut, että Juha Sipilä tulee Myyrmäkeen kauppakeskus Myyrmanniin kello 12.30 potkaisemaan vauhtia äänestysvilkkauteen. Päätin lähteä paikalle.

Vaaliteemat: Pidä huolta. Tue varhaiskasvatusta. Vaikuta. Teemoista puuttui jonkinlainen suurempi inspiraation lähde, sävähdyttävä sykähdys, joka voisi kasvaa suureksi visioksi ja innostaa käyttämään äänioikeutta.
    Muistelin Sauli Niinistön vaaliteemaa vuodelta 2012: Koko kansan työväen presidentti. Kansa lähes jonotti äänestyskoppiin sanomaan mielipiteensä siitä, voiko porvaripresidentti edustaa työväestöä.
    Pääministeri Matti Vanhanen ja hänen exänsä Merja Vanhanen vakuuttivat aikoinaan olevansa niin harmaa pariskunta, ettei niin värittömässä pariskunnassa ole mitään kiinnostavaa.
    Vakuuttamisen jälkeen pariskunnasta löytyi kiinnostavia asioita lehtien palstoilla satojen sivujen edestä. Vanhanen äänestettiin vyöryllä eduskuntaan, ja hänestä tuli toisen kerran peräkkäin pääministeri. Asiapääministeri.

Kauppakeskus Myyrmannissa Juha Sipilä seisoo vieressäni. Vahva karisma, ajattelen, mutta hän vaikuttaa yllättävän hiljaiselta. Lopulta hän ottaa juontajalta mikrofonin:
  ”Haluan nostaa esiin Tukholman eilisen karmean terroriteon. Pitäkää aina mielessä maltti. Karmeita asioita tapahtuu, kun kansa jakaantuu. Koko ajan tehdään vastakkainasettelua”, Sipilä lopetteli.

Miksi media ja some ruokkivat vastakkainasettelua kuin se olisi hengissä pysymisen ehto. Väitän, että monesti myös arvostettu media kiusaa lukijaansa. Asioista jankutetaan niin pitkään, että on nopeasti käännettävä seuraava sivu tai vaihdettava tv-kanavaa – ja pelon siemen itää mielessä, jatkuuko jankuttaminen vielä seuraavana ja sitä seuraavanakin päivänä. Kun 365 päivää vuodessa lukee ja näkee, miten esimerkiksi hallitus tai milloin kukakin tekee jatkuvia virheitä, sillä on vaikutuksensa.
    Kiivas höykyttäminen tekee monista ihmisistä aggressiivisia. Kun he tulevat liian aggressiivisiksi, heiltä lähtee järki. Se on terrorismin juurisyitä. Tukholman terrori-isku todisti asian jälleen kerran. Hetkeä aiemmin saman asian todisti Pietarin pommiräjähdys, Berliinin joulutorin isku, Ranskan terrori-iskut, Lähi-itä, Afrikan sodat, ja reilu viikko sitten Manchesterin pommi-isku.

Martin Luther King piti vuonna 1963 puheen I have a dream, minulla on unelma. Puhe on valittu vuonna 1999 Yhdysvaltojen parhaaksi puheeksi ikinä. Paatoksellinen viesti tunkeutui syvälle kansan riveihin, ja kansan omatunto sai äänen, unelman. Mustan ja valkoisen väestön oli yhdistyttävä, väestön välillä oli pysyttävä rauha ja tasa-arvo. We have a dream...
    Arjen asiat. Ne ovat tärkeitä, mutta kansa tarvitsee innostavaa ja rohkeaa ajattelua, jotta se lähtisi sankoin joukoin äänestämään. Unelman; kurkotuksen kohti ihmistä suurempaa.
    Silti tarvitsemme ehdottomasti myös Sipilän viestiä: Pitäkää aina mielessä maltti!