Ajatusten labyrintti

Blogi by Paula Koskivirta, Turvallisuus & Riskienhallinta -lehti

Syksyllä 2016 Tiedekeskus Heureka järjesti Otatko riskin -näyttelyn. Siellä oli runsaasti riskinottoon liittyviä tehtäviä, joiden perusteella jokainen pystyi päättelemään, millainen riskinottaja on.

Näyttelyssä oli paljon hyvää ja kiinnostavaa, mutta ehkä näyttely oli kuitenkin myös jonkinlainen pettymys.

Turvallisuusalalla puhutaan paljon riskeistä ja riskinottamisesta – ja mitä riski kullekin tarkoittaa. Jotkut elävät elämäänsä kuin seisoisivat koko ajan rotkon reunalla ja odottavat, milloin se toteutuu. Riskit heiluttelevat varoittavia sormiaan kaikkialla. Itse elämäkin on yksi iso riski. Sitten on ihmisiä, jotka elävät tämä on vain elämää -elämäänsä, vaikka olisivat juuri kokeneet suuren surun. Heille asiat eivät ole riski, vaan tapahtumat ovat elämän moninaista kiertokulkua.

Millaisten silmälasien kautta ihmiset maailmankuvaansa sitten luovat?

Heurekan näyttelyn jälkeen jäin miettimään seinällä ollutta määritelmää: Mikään ei ole itsessään riski, mutta kaikesta voi tulla riski.

Onko näin?

William Skahespeare kirjoitti 1600-luvulla näytelmän Hamlet – Tanskan prinssi. Se alkaa maailmankuululla monologilla: To be or not to be, that is the question.

Hamletkin elää eräänlaisen rotkon reunalla. Hän tuntee kaipuuta kuoleman ikuiseen uneen, jolloin kaikki tuskat ja synnit loppuisivat. Mutta kuolema ei ole mahdollista, koska kuolemaan kätkeytyy liian paljon tuntematonta. Hamletin mielestä kuolema on riskeistä suurin. Jos kuolema sittenkin johtaa ikuiseen pahaan uneen. Kuolemanpelko estää Hamletia ryhtymästä päättäväiseen toimintaan ja hän pohtii, olisiko jalompaa vain kärsiä, sietää iskut ja käydä asteittain tuskien merta vastaan.

Vieno pelko estää Hamletia tekemästä ”luonnonraikasta” päätöstä, ja lopulta hän tokaisee itselleen: Vaiti, ole hiljaa! Hän antaa mielelleen käskyn lopettaa itsensä kiusaaminen.

Kuolemanpelko estää Hamletia toimimasta, mutta monia ihmisiä elämänpelko estää toimimasta. Ehkä Heurekan näyttelyssä riskit kuvattiin aika pitkälle elämänpelkoina. Rohkea uskaltaa, ja mikään ei ole itsessään riski, mutta kaikesta voi tulla riski. Ehkä, ehkä ei.

Mitä, jos riski onkin armoa? En tarkoita armolla kuolemista, vaan armahtamista elämään. Jos riskin keskellä seisominen ja riskin toteutuminen onkin suuri vapauden tunne, johon ei liity rohkeuden siementäkään.

Miten kukin maailmankuvaansa luo? Ihmisen ajatukset ovat ikuinen arvoitusten labyrintti.