​Jaana Ojala etsii työkseen vaaroja ja mahdollisuuksia


Rejlersillä työskentelee yli 120 raideliikennealan ammattilaista Pohjoismaissa. Diplomi-insinööri Jaana Ojala on yksi heistä. Hänen tehtävänä on tunnistaa raideliikenteen hankkeissa keskeiset vaarat ja keksiä, kuinka ne hallitaan.

Nykyaikaa on, että riskienhallintaa pidetään positiivisena mahdollisuutena löytää parempia tapoja toimia.


Enimmäkseen Jaana Ojala työskentelee radan rakentamisen hankkeissa. Suurin asiakas on Väylä, joka vastaa valtion tieverkon, rautateiden ja vesiväylien kehittämisestä ja kunnossapidosta. Kaikkiaan Väylällä on käynnissä noin 50 ratahanketta tämän vuoden aikana.


”Olen tällä hetkellä mukana noin 26 eri projektissa lähinnä riskienhallinnan asiantuntijan roolissa. Työt liittyvät radalla menossa oleviin suunnittelu- ja rakennushankkeisiin, riskitarkasteluun, käyttöönottolupiin ja esimerkiksi turvallisuuskoordinaattorin sijaisuuksiin”, Ojala kertoo.
”Riskienhallinta ajatellaan usein negatiivisena, tekemistä hidastavana ja kustannuksia nostavana asiana, mutta uusi näkökulma, jonka haluan tuoda entistä paremmin esiin, on se, että riskienhallinnan kautta tulevat arvioinnit mahdollisuuksista. Ne voivat olla esimerkiksi parempia teknisiä ratkaisuja, kustannussäästöjä ja nopeampia tai tehokkaampia aikatauluja.”

Työmaakäynneillä on tärkeä virka

Jaana Ojala työskentelee kaikissa hankkeen elinkaarivaiheissa, suunnittelusta rakentamisen kautta käyttöönottoon. Työ on tärkeää.


”Kun työskennellään radalla, vaarat ovat merkittäviä ja vakavia”, hän painottaa. ”Riskienarviointityö on järjestelmällistä ja systemaattista, mutta alan monipuolisuuden takia paljon myös luovaa soveltamista.”


Monivuotisissa hankkeissa ovat lähes aina kaikki tekniikkalajit mukana, jotka liittyvät rautatiejärjestelmään.


”On turvalaitetta, sähkörataa, päällysratarakentamista, taitorakenteita, ynnä muuta, ja hankkeissa on kaikkia näiden asiantuntijoita ja toimijoita. Myös maantieteellisesti toimitaan laajalla alueella.”


Ojala hoitaa pestiään Tampereelta, mutta joitakin kertoja kuukaudessa hän tekee työmaakäyntejä.


”Luulisi, että rataa rakennetaan aina samalla tavalla, mutta ei. Aina on uusia tilanteita ja asioita, joista pitää oppia. Kun on käynyt kohteessa, pystyy kyseenalaistamaan turvallisuuden näkökulmasta paljon paremmin asioita kuin, jos on nähnyt hankkeen vain paperilla. Muutenkin ihmisten kohtaaminen on tärkeää”, Ojala pohtii.


Yleistä on, että uhkat ajatellaan samanlaisina eri kohteissa, eikä tunnisteta uudenlaisia vaaratilanteita. Joskus riskit myös toteutuvat.


”Sellaisen jälkeen pohditaan, onko meillä ollut riittävät ennaltaehkäisevät toimenpiteet.”

Rohkea kysyy – se on myös viisasta

Traficom toimii EU-sääntelyn mukaisesti rautatiejärjestelmän kansallisena turvallisuusviranomaisena. Jaana Ojalan työtä on myös pitää yhteyttä viranomaisiin.


Vaatimukset alalla työskenteleville ovat Ojalan mielestä tiukat. Tietotaitoa, työpätevyyksiä ja turvallisuuteen liittyviä pätevyyksiä ja osaamista pitää olla hyvä nippu. Suoraa koulutusta alalle ei ole.


”Perusosaamista ratapuolelle saadaan infra-alan koulutusten kautta, mutta ala on teknisesti ja käsitteellisesti haastava. On paljon asioita, joita pitää ymmärtää. Sitä ei saa kirjoista eikä kansista.”


Ojala toteaa, että Rejlers ottaa mielellään harjoittelijoita, joilla on soveltuva tekninen koulutus. Hän ohjaa itsekin opiskelijoita.


”Tärkeää on rohkeus kysyä. Nuorten kanssa työskennellessä kynnyskysymykseksi nousee esiin, että ei ole rohkeutta tulla kysymään ja varmistamaan asioita. Tietoa ja tukea on kyllä saatavilla, ja sitä annetaan mielellään”, Ojala rohkaisee.


Nuorille on hyvä ilmaista, että uuden oppiminen on osa työtä.


”Se voi rohkaista kysymään, kun tuntee epävarmuutta.”


Oppiminen on myös Rejlersin perusarvo. Rejlersin slogan Home of the learning minds toteutuu Ojalan mukaan myös käytännössä.
”Rejlers on joustava työnantaja ja hyväksyy työn edellyttämät koulutukset, se on aina ollut selvää.”

Lääketeollisuuden kautta riskienhallinnan ammattilaiseksi

Jaana Ojala päätyi raideliikennealalle sattumalta. Alun perin hän opiskeli ympäristöinsinööriksi. Työuransa alkutaipaleella hän työskenteli lääketeollisuudessa.


”Lähdin siitä haastamaan itseäni ja kiinnostuin turvallisuudesta. Siinä mielessä ala on hyvä valinta, että aina on ollut töitä.”


Rejlersin riveissä Ojala on työskennellyt kohta neljä vuotta. Ratapuolella hän on työskennellyt kaikkiaan viisitoista vuotta eri konsulttiyrityksissä.
”Olen nähnyt erilaisia työkulttuureja. Rejlersin eduksi on mainittava, että se on avoin ja joustava työnantaja. Työnteko on sujuvaa. Olen saanut itse määritellä tekemiseni ja minuun luotetaan.


”Mielenkiintoisin ratahanke on ollut tähän mennessä Länsimetron tunnelihanke. Tunnelihankkeet ovat erityisiä niiden olosuhteiden takia.”
Joskus Ojala työskentelee myös raiteiden ulkopuolella. Mieleen jäänyt tiehanke on muun muassa kansainvälisesti palkittu Tampereen Rantaväylän tunnelihanke.


”Tällä hetkellä kiinnostava kohde on Tampereella menossa oleva raitiotiehanke uuden liikennemuodon osalta.”

Muutokset tuovat aina uutta


Jaana Ojalan työn tulevaisuuden kuviin liittyy uusia teknologioita ja toimintamalleja. Lisäksi hallitus on avaamassa henkilöliikenteen kilpailua raiteille. Myös ilmastoystävällisempi raideliikenne on varmaa tulevaisuutta.


Tulevat muutokset tuovat muutoksia myös riskeihin, ja ne luovat aina uusia selvitystarpeita, riskien arviointia ja riskien hallintaa.


”Turvallinen toiminta- ja työympäristö syntyy vain hyvän yhteystyön kautta. Kaikilla täytyy olla varmuus siitä, että raiteilla pystytään turvallisesti liikennöimään ja työskentelemään.


Riskienhallinta on ehdottomasti joukkuelaji”, Jaana Ojala painottaa. Hän osoittautuu myös yksityiselämässä joukkuepelaajaksi.


”Pistin jo kerran luistimet naulaan, mutta otin ne sieltä takaisin. Olen pelannut jääkiekkoa koko ikäni. Siinä lajissa saa paljon kavereita, ja laji vie ajatukset muualle.”


”Perheen ja sukulaisten kanssa harrastetaan pakohuonepelejä.”


Nyt Ojala on etätöissä mökillä.


”Täällä on ihanan rauhallista ja työtä pystyy tekemään hyvin etänä, mutta kaipaan isoja näyttöjä, joista näen dokumentit kerralla, työtuoliani toimistossa ja tietysti työkavereita. Ja työmaareissuja. Uusia ihmisiä on aina parempi tavata kasvotusten.”